Sankarivainajat ja muut legendat

Sankarivainajat ja muut legendat

Moottoriurheilu osuu suomalaisten sydämeen monellakin tapaa. Siinä missä sotaveteraanit uhrasivat henkeään maamme puolesta sotimalla, samaa tekivät moottoriurheilun pioneerit maassamme. Moottoriurheilu on aina ollut vaarallista touhua. Kuolemantapauksilta ei ole voitu välttyä. Itse asiassa myös yleisö oli entisaikaan valmiimpi kestämään äärimmäistä draamaa. Jossain vaiheessa formula ykkösistä tuli liian paljon suru-uutisia ja se ei enää 1900-luvun jälkeen ole ollut imagolle hyväksi. Radoista ja autoista suunniteltiin turvallisempia.

Perinne Suomessa

Suomessa on kilpailumielessä ajettu vuodesta 1932 alkaen Eläintarhan ajot. Kyseinen auto- ja moottoripyöräkilpailu pidettiin Töölönlahden tuntumassa Helsingissä aina äitienpäivisin. Tapahtuma muodostui erittäin suosituksi, mutta se päätettiin lopettaa vuonna 1963 radan vaarallisuuden takia. Siellä sattui useita kuolemantapauksia.

Suomalaisia on totuttu pitämään kylmäpäisinä auton kuljettajina. Tälle on haettu syitä mm. maamme jäisistä teistä, joilla ajaminen vaatii paljon ja kehittää hyvää auton hallintaa. Toisaalta maamme sodan kokemus ja siihen liittyvän sankaruuden tavoittelu vaarallisen harrastuksen parissa saattaa myös olla vaikuttamassa taustalla.

Eräs asia, joka saa ihmettelemään sitä, että maassamme on noussut kovia autourheilijoita. Nimittäin se, että auton ajokortin ikäraja on 18. Yhdysvalloissa on mahdollista saada ajokortti jo 16-vuotiaana. Siellä ajo-olosuhteet eivät ole toki yleisesti yhtä haastavia kuin Suomessa. Kun ajattelee monia urheiluharrastuksia, niin ne on aloitettava paljon nuorempana. Harva oppii pelaamaan huippu hyvin vaikkapa biljardia enää 18 vuotiaana. Rallikuskit ovat varmaankin aloittaneet ajelemaan kaikenlaisilla peltoautoilla omien maatilojen pihoilla ja jääradoilla. Poliisilla ei varmaankaan riitä resursseja jahdata kortittomien ajelemista maaseudulla.

Formulakuskien ura alkaa karting autoilusta ja niihin pääsee juniorinakin käsiksi. Toki harrastus ei ole halpaa. Vaatii vanhemmilta kovat tulot. Eräs tällainen pojan formulahaavetta ylläpitänyt isä kertoi, että sponsoroinnilla ei pahemmin kustannella nuoren pojan harrastusta. Tietenkin lahjakkaalle kuskille tulee rahaa 16-18-ikävuoden jälkeen. Sen sijaan rajaa palaa 13-16-vuotiaan pojan harrastukseen. Hänen mukaansa kunnolla kilpailevan pojan kuluihin palaa 100 000 euroa minimissään per vuosi. Firmoilta voi saada tukea tonnin tai pari parhaimmillaan.

Yksilöurheilua tekniikan kanssa

Suomalaiset ovat olleet perinteisesti hyviä yksilöurheilussa. Mäkihyppääjät, hiihtäjät, juoksijat (kestävyysjuoksijat erityisesti) painijat, ampujat ja muut ovat perinteisesti haaveilleet kultamitaleista ja niitä myös tuoneet. Samaa yksilöurheilun perinnettä on nähtävissä moottoriurheilussa. Keke Rosberg, Mikä Häkkinen ja Kimi Räikkönen ovat vittaneet maailmanmestaruuden formuloissa. Rallikuskeja maastamme on noussut huipulle tasaista tahtia. Moottoripyöräilykin on perinteinen suomalaislaji. Jarno Saarinen on eräs legendaarisimmista, mutta hän kuoli kilpaillessaan.

Joukkuelajeissa suomalaiset ovat alkaneet pärjätä vasta viimeisten vuosikymmenten ajan. Kun ajattelee Suomen jalkapalloa. Islanti on taistellut itsensä maailman eturiviin ja päässyt arvokisoihin asti. Heillä ei ole Litmasen tai Hyypiän kaltaisia yksilöitä. Heidän vahvuutensa on perustunut joukkuehenkeen. Ruotsalaisten joukkuehengen Suomi on joutunut kokemaan jääkiekossa useaan kertaan. Suomi ei yltänyt jalkapallossa Litmasen kaudella aivan huipulle asti, vaikka yrityksen puutteesta se ei ollut kiinni.

Jääkiekossa Suomi on ajoittain pärjännyt hyvällä joukkuehengellä ja pelaamisella jopa yksilötasoaan paremmin. Moottoriurheilu on jaksanut kantaa huippuja. Mäkihyppy on melkoisessa alamäessä tällä hetkellä. Siitä huolimatta Bottaksen tapaisia kykyjä nousee edelleenkin formulassa huipulle ja nappailee palkintopallisijoituksia. Tässä on hyvä laittaa kuitenkin lajeja hieman järjestykseen. Mäkihypystä voin saada ammatin. Formuloista voi tienata kymmeniä miljoonia uran aikana. Formulakuskien ansiot maailman huipulla ovat kovempia kuin jääkiekkoilijoilla tai jalkapalloilijoilla. Raha ei toki mittaa kaikkea, mutta jos sellaisessa lajissa nousee huipulle, on se saavutuksena mäkihyppyä huomattavasti kovempi suoritus.