Motocross on laji, joka herättää voimakkaita tunteita. Se on yhdistelmä raakaa fyysistä voimaa, teknistä taituruutta ja henkistä kanttia. Suomessa motocrossilla on syvät juuret, jotka ulottuvat vuosikymmenten taakse, aikaan jolloin moottoriurheilu alkoi muovata kansallista identiteettiämme. Vaikka lajin suurimmat yleisömäärät sijoittuvat menneille vuosikymmenille, elää motocross vahvana edelleen, muuttuen ja mukautuen ajan haasteisiin. Tässä artikkelissa sukellamme syvemmälle suomalaisen motocrossin historiaan, tarkastelemme sen nykytilaa ja pohdimme sen merkitystä osana laajempaa moottoriurheilukulttuuria.
Varhaiset vaiheet ja kansainvälinen läpimurto
Suomalaisen motocrossin tarina alkaa 1950- ja 1960-luvuilta, jolloin innostus moottoripyöriin ja kilvanajoon levisi ympäri maata. Paikalliset moottorikerhot, kuten jo vuonna 1949 perustettu Salon Moottorikerho Ry, olivat avainasemassa lajin juurruttamisessa. Kerho aloitti motocrosstoiminnan 1950-luvulla, ja Kavilannummen kaltaiset radat nousivat keskeisiksi paikoiksi, joissa lajin taitoja hiottiin ja kilpailuhenkeä kasvatettiin. Merkittävä virstanpylväs saavutettiin 1. elokuuta 1965, kun Hyvinkäällä, Erkylän Lukkojen radalla, ajettiin Suomen ensimmäinen motocrossin MM-osakilpailu 250cc-luokassa. Tämä historiallinen tapahtuma keräsi yli 6000 katsojaa ja osoitti, että Suomi oli valmis astumaan kansainväliselle motocross-kartalle. Ruotsalainen Torsten Hallman voitti molemmat erät, mutta suomalaisittainkin kisa oli menestys Jorma Järvisen ajaessa molemmissa erissä toiseksi. Hyvinkäästä muodostuikin vuosiksi merkittävä MM-kisaisäntä, ja Erkylän Lukkojen radalla ajettiin MM-pisteistä lähes katkeamatta vuoteen 1985 asti, jonka jälkeen MM-kisat siirtyivät hetkeksi Vauhtipuiston uudelle radalle.
Todellinen kulta-aika koitti 1970-luvulla, pitkälti yhden miehen, Heikki Mikkolan, ansiosta. ”Teräsmies” Mikkola, joka kasvoi Lopella ja oli nuorena monipuolinen urheilija yleisurheilusta pesäpalloon, nousi kansainväliseen maineeseen ja valloitti useita maailmanmestaruuksia. Hän oli ensimmäinen kuljettaja, joka voitti maailmanmestaruuden sekä 250cc (1976) että 500cc (1974, 1977, 1978) luokissa. Hänen menestyksensä Husqvarnalla ja Yamahalla ei ainoastaan tuonut Suomelle mainetta, vaan myös inspiroi kokonaista sukupolvea nuoria kuljettajia. Kuten Mikkola itsekin on haastattelussa todennut, motocross oli tuolloin Suomessa erittäin suosittua, ja paikalliset kilpailut saattoivat kerätä jopa 10 000 katsojaa. Mikkolan peräänantamaton asenne ja menestys perustuivat osin kovaan harjoitteluun Suomen hiekkapohjaisilla, raskailla radoilla, jotka muovasivat hänen kestävyyttään jo nuoresta pitäen hänen ajaessaan ensimmäiset kisansa vuonna 1963.
Mikkolan aikakauden menestys loi pohjaa myös lajin ympärille kasvaneelle teollisuudelle. Suomalaiset yritykset, kuten Yoko ja Sinisalo, nousivat merkittäviksi tekijöiksi motocross-varusteiden valmistuksessa. Esimerkiksi Yoko, jonka perustaja Juha Tirinen oli itsekin kansainvälisen tason motocross-kuljettaja, aloitti toimintansa Forssassa vuonna 1977. Yritys valmisti Forssan tehtaillaan ajovarusteita jopa useille amerikkalaismerkeille 1990-luvun alkuun asti, osoittaen suomalaisen osaamisen korkean tason. Vaikka Yoko keskittyi välillä muihin lajeihin, se palasi vahvasti motocross-markkinoille vuonna 2016, ja sen nykyinen pääsuunnittelija Seppo Manninen omaa myös pitkän kokemuksen motocross-kuljettajana ja varustesuunnittelijana. Tämä osoittaa, että Suomella oli merkittävä rooli paitsi kilparadoilla, myös lajin teknisessä kehityksessä ja varustelussa kansainvälisesti.
Moottorikerhojen selkäranka ja juniorityön tärkeys
Vaikka suuret yleisömäärät ovatkin historiaa, motocrossin elinvoima Suomessa perustuu edelleen vahvasti paikallisten moottorikerhojen aktiivisuuteen. Kerhot, kuten Imatran Moottorikerho (IMK RY), toimivat lajin selkärankana. Ne ylläpitävät ratoja, järjestävät harjoitusmahdollisuuksia ja kilpailuja sekä luovat yhteisön, joka kokoaa yhteen lajin harrastajat. Kerhojen toiminta on monipuolista: se kattaa uusien jäsenten hankinnan, kuten Erno Kostamon (#38) liittyminen IMK:hon osoittaa vahvistaen kerhon kuljettajajoukkoa, ja yhteisten tapahtumien järjestämisen, kuten perinteiset päätösgaalat ja bussimatkat Helsingin MP-messuille. Kerhot tukevat myös yksittäisiä kuljettajia heidän urapyrkimyksissään, esimerkkinä IMK:n jäsenen Janne Bromanin tukeminen hänen osallistuessaan vaativaan Päijänneajoon. Kerhojen toiminnan rahoitus perustuu osin ratamaksuihin, jotka kattavat ratojen ylläpitokustannuksia ja mahdollistavat lajin harrastamisen eri hintaisilla kerta- ja kausimaksuilla niin satunnaisille ajajille kuin aktiivisille lisenssikuljettajillekin.
Tulevaisuuden kannalta elintärkeää on panostus juniorityöhön. Tämän ovat ymmärtäneet myös suomalaiset moottoriurheiluvaikuttajat. Kimi Räikkösen omistama ja Antti Pyrhösen johtama Kawasaki Racing Team toimii MM-tasolla, mutta sen lisäksi Räikkösen perustama ICE1 Racing -talli on erinomainen esimerkki kotimaan juniorityöhön panostamisesta. Tallipäällikkö Kari Tiaisen ja junioritiimiä luotsaavan enduron maailmanmestari Vesa Kytösen johdolla talli panostaa vahvasti nuoriin kuljettajiin SM-tasolla. Tavoitteena on nostaa suomalainen motocross takaisin kohti kansainvälistä kärkeä tarjoamalla resursseja ja kilpailumahdollisuuksia. ICE1 Racingin junioriohjelma tukee kaudella 2024 viittä nuorta kuljettajaa (Niko Koskela, Teemu Lehtinen, Jami Numminen, Joni Numminen ja Roni Kytönen) heidän tavoitellessaan SM-mitaleita neljässä eri luokassa. Myös kansainväliset juniorisarjat, kuten EMX150, ovat osoittautuneet tärkeiksi väyliksi. Jere Haaviston menestys tässä sarjassa vuonna 2014, mukaan lukien voitto Hollannin Valkenwaardissa ja siihen liittyneet tunteikkaat kommentit, osoitti suomalaisen juniorityön potentiaalin kansainvälisillä areenoilla.
Motocrossin merkitys ei rajoitu pelkästään lajin sisälle. Se toimii usein myös perustana menestykselle muissa moottoripyörälajeissa. Maailman menestynein endurokuljettaja, Juha Salminen, on tästä loistava esimerkki. Vaikka Salminen tunnetaan parhaiten 13 maailmanmestaruudestaan endurossa, hänen juurensa ovat syvällä motocrossissa. Salmisen isä harrasti lajia, ja Juha itsekin aloitti kilpailemisen jo kuusivuotiaana motocross- ja trial-mopoilla, edeten myöhemmin motocrossin junioriluokkiin ja saavuttaen lopulta MX-luokan Suomen mestaruuden vuonna 2002. Motocrossissa hankitut ajotaidot ja kilpailukokemus loivat vankan pohjan hänen myöhemmälle dominoinnilleen enduropoluilla, vaikka lajinvaihtoon vaikuttivatkin osaltaan motocrossissa koetut loukkaantumiset. Tämä osoittaa, kuinka monipuolinen suomalainen moottoriurheilukenttä on ja kuinka eri lajit voivat tukea toisiaan kuljettajien kehityspolulla.
Nykytila ja tulevaisuuden näkymät haasteineen ja mahdollisuuksineen
Suomalainen motocross elää ja voi hyvin aktiivisen harrastajakunnan ja lukuisten moottorikerhojen ansiosta. Kansalliset sarjat pyörivät, ja uusia kuljettajia nousee jatkuvasti. On kuitenkin myönnettävä, että lajin valtavirran suosio ei ehkä ole samalla tasolla kuin Heikki Mikkolan kulta-aikoina. Mikkola itsekin on todennut katsojamäärien laskeneen merkittävästi huippuvuosien jopa 10 000 katsojasta nykyisten kotimaisten kisojen muutamiin satoihin. Lajin luonne on myös muuttunut: teknologian kehitys on tuonut mukanaan entistä suorituskykyisempiä ja helppohoitoisempia pyöriä, kuten tasaisesti vetävät nelitahtimoottorit ja kehittyneet iskunvaimentimet. Suomessa ajettiin nelitahtisten omaa SM-sarjaa aina vuoteen 2002 asti, jolloin Antti Rannikko ja Jarno Mattila olivat luokan kärkinimiä. Samalla teknologian kehitys on korostanut turvallisuuden merkitystä entisestään. Kuten Bikersforveterans.fi-sivustolla todetaan, asianmukaiset suojavarusteet kypärästä niskatukeen, suojapaitaan ja rintapanssariin ovat nykyään itsestäänselvyys ja välttämättömyys niin harrastajille kuin kilpailijoillekin.
Haasteista huolimatta tulevaisuus näyttää valoisalta. Merkittävä signaali lajin elinvoimaisuudesta ja kansainvälisestä kiinnostuksesta Suomea kohtaan on MM-tason kilpailujen paluu. Vantaan Moottorikerhon aiemmin isännöimä nuorten MM-motocross kokosi tulevaisuuden tähdet Suomeen ja osoitti maan kyvyn järjestää korkeatasoisia tapahtumia. Vielä merkittävämpi askel on MXGP-sarjan paluu Suomeen vuonna 2025. Kuten Vauhdin Maailma uutisoi, maailman parhaat kuljettajat kilpailevat 12.-13. heinäkuuta 2025 KymiRingin moottoriurheilukeskuksessa Iitissä. Infront Moto Racingin toimitusjohtaja David Luongo on korostanut Suomen intohimoa moottoriurheiluun ja KymiRingin erinomaisia puitteita. Tämä ei ainoastaan tarjoa suomalaisille faneille ainutlaatuista elämystä, vaan myös vahvistaa Suomen asemaa kansainvälisessä moottoriurheilukalenterissa. Kimi Räikkösen kaltaisten nimien mukanaolo lajin parissa tuo sille lisää näkyvyyttä ja vetovoimaa.
Motocrossin merkitys suomalaisessa yhteiskunnassa ei ole pelkästään urheilullinen. Se on myös osa kulttuuriperintöämme, mikä näkyy esimerkiksi Kansalliskirjaston aloitteessa tallentaa suomalaista moottoriurheilua verkosta. ”Mutkat suoriksi” -teemakeräys, joka kokosi laajasti vuoden 2023 moottoriurheilun verkkoaineistoja kotisivuista keskustelufoorumeihin, mukaan lukien motocrossin, on osoitus lajin kulttuurisesta relevanssista. Se, että digitaalisia jalanjälkiä pidetään tallentamisen arvoisina, kertoo motocrossin vakiintuneesta asemasta osana suomalaista urheilukenttää ja identiteettiä. Tämä takaa, että lajin nykyhetki säilyy myös tulevien sukupolvien tutkittavana.
Motocrossin syvempi olemus enemmän kuin pelkkää kilvanajoa
Motocross on lopulta paljon enemmän kuin vain moottoripyörillä ajettava kilpailu. Se on intohimo, elämäntapa ja yhteisö. Se heijastaa suomalaista luonnetta: periksiantamattomuutta, kykyä selviytyä haastavissa olosuhteissa ja yhteyttä koneisiin ja luontoon. Radan pölyssä ja moottorien pärinässä yhdistyvät yksilön taidot, rohkeus ja fyysinen ponnistus sekä yhteisön tuki ja talkoohenki, joka mahdollistaa lajin harrastamisen ruohonjuuritasolla moottorikerhojen kautta. Vaikka lajin suosio on vaihdellut vuosien saatossa ja haasteita riittää, motocrossin ydinolemus – vauhdin hurma, itsensä ylittäminen ja yhteisöllisyys – pitää liekkiä yllä. Se on perintö, joka siirtyy sukupolvelta toiselle, kuten Rannikon perheen esimerkki osoittaa Rene Rannikon jatkaessa isänsä jalanjäljissä Euroopan kilparadoilla, ja joka varmistaa, että motocrossin tarina Suomessa jatkuu vielä pitkään.
