Suomalainen rallikuski Ari Vatanen pääsi Euroopan parlamenttiin Ranskasta, muttei tullut valituksi kun hän pyrki Suomesta. Tämä paradoksi ei varmaankaan olisi mahdollinen esimerkiksi jääkiekkoilijan tapauksessa. Kuvaavaa on myös se suuri kunnioitus, jota suomalainen moottoripyöräilyn legenda Jarno Saarinen nauttii maailmalla. Hänen etunimeään kantoi mm. formulakuski Jarno Trulli.
Suomalaiset poliitikot ovat juosseet välillä kilpaa lipomaan suomalaisia jääkiekkoilijoita näiden menestyksen yhteydessä. Paavo Lipponen kiirehti onnittelemaan Suomen maailmanmestaruuden voittanutta jääkiekkojoukkuetta Tukholmassa 1995.
Samanlaista ryntäystä mennä kuviin formula tai rallikuskien kanssa ei ole esiintynyt. Tämä siitäkin huolimatta, että formulakuskien menestys on koskettanut suomalaisia suuresti. Autourheilu on siis jollain erikoisella tavalla vähemmä
n kansallistuntoja nostattava asia. Jalkapallossa eri etniset ryhmät kohtaavat. Jalkapalloilijat julistavat kilpaa olevansa suvaitsevaisia ja rasismia vastaan. Formulakuljettajat ovat enimmäkseen valkoisia tai ainakin länsimaisia. Uskonto ei juurikaan näyttele roolia autokuljettajien imagossa. Jalkapalloilijat saattavat tehdä ristinmerkkejään tai polvistua painaakseen päänsä maahan Allahin kunniaksi. Tällaista uskonnollista tunnetilaa ei juurikaan näe formulakuskien kasvoilta. Kyse on kylmähermoisten miesten lajista.
Tämä kaikki kertoo siitä, että alalle tarvitaan ammattimaisia ihmisiä, jotka osaavat ajaa, mutta tekevät pr-työtä kaikkien kansojen parissa. Liialla kansallisuuksien korostamisella rajattaisiin vain fani-pohjaa. On muistettava, että esimerkiksi Ferrarilla on omat faninsa ja siihen talliin kuskiksi tulevan on voitettava tallia fanittavat puolelleen. Rahalla ei ole isänmaata – ja rahastahan sitä ajetaan aika pitkälle.
